Kotikaupunkikin alkaa näyttää aivan erilaiselta, kun katsoo maisemaa eri tavoin. Kun ennen katsoi vain graffitit (Elvis oli kala) ja mainokset, tulee nykyään katsottua myös itse arkkitehtuuria.
On vaikea ymmärtää sitä miksi joskus on haluttu näyttää "todellisuus" ja jättää piilottamatta harmaat rakennuselementit. Onko siitä "todellisuudesta" nyt sitten kenellekään iloa jos se on vain kauheaa harmaata betonia ja likaisia ikkunoita ja harmaita peltejä. Brutalismiapa hyvinkin.
Kun on nyt tullut puolitoista vuotta kokeiltua kerrostalo asumista ei se vaikuta yhtään sen kivemmalta kuin aiemminkaan. Kyllä taitaa puutalo voittaa sekä kauneudellaan ja mukavuudellaan. Mutta sellaisessa asuminen kun harvoin on mahdollista.
Nykyään rakentavat kyllä asuntomessualueillekin hirsitaloja ja puutaloja, suomalaisten "idyllejä". Itseäni kammottaa ajatus kuitenkin sellaisessa asumisesta, kun naapuri tuijottaa omalle pihalle ikkunasta. Jos olisi pakko asua sellaisessa, kasvattaisin valtavat pusikot talon ympärille, etteivät naapurit pääse tirkistelemään. Mutta tuskinpa se on kuitenkaan sallittua, kun kaikki on nykyään kiellettyä. Taloissakin värikoodit.
Ilmeisesti siis paras asumismuoto olisi siis, ainakin minulle, asua jossain korvessa, jossa ei kukaan pääse kurkkimaan. Mutta tulisiko sitten yksinäistä?
Kuopiolaista puutaloidylliä keskustassa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti