Blue wedding to the lake Kallavesi

Blue wedding to lake the Kallavesi

oli tämän vuotisen Anti-festarin päätös.

Olin mukana häälaivalla,

kun taiteilijat

Beth Stephens ja Annie Sprinkle

sanoivat tahdon Kallavedelle.

Roskalava Komistus

Pitipäs taas kurkkia roskalavoille. 

Tapasin tämänkin komistuksen.

Ja eihän sitä sinne voinut jättää.

 

Kallaves´ sukissa

Ensimmäiset mysteerisukat valmiina. 

Kävin epäröiden hommaan, 

koska kärjestä aloitettavat sukat eivät vain ole minun juttuni.

Lopputulos taitaa kyllä muuttaa käsityksiäni.

Arkadian Ulla

Gjestal Maija, 100 grammaa.

Omin pikku muutoksin.

Varren päättely ei vain meinannut luonnistua ohjeen mukaan, 

joten viimeistelinkin nirkkoreunalla!

Muitakin sukkia on syntynyt. 

Kouluun on valittava yksinkertainen malli, 

jottei luento aivan mene ohi. 

Mustasta nallesta syntyikin ihanan yksinkertaiset sukat.

Varpaat kastuivat kuvatessa.

Kirjoneulehimo

Se iskee kerran vuodessa

KIRJONEULEHIMO

Ihastuin Matilda Skårin malleihin Ravelryssä. 

Ensimmäisenä syntyi tämä Arrow-malli 

ja Geometrical on jo puikoilla.

Valokuvaamaankin innostuin aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä.

Isoäidin aikaan

En ole ennen pitänyt tapeteista. Keväällä kuitenkin innostuin kun muutin uuteen asuntoon ja pääsin selailemaan tapettikirjoja. Juu-u, on siellä niitä hirveitä, mutta myös aivan ihania. Halusin säilyttää asunnon vanhaa henkeä ja tapetiksi valikoitui Sanduddin Isoäidin aikaan -tapetti. Kauempaa katsottuna kuvio muistuttaa poispäin kulkevaa hahmoa. :)

 Tapetti ja maalikerrosten alta löytyi tämä ihana tapetti, voi kun sen olisi voinut säästää, mutta oli mahdotonta saada se esiin ehjänä. Eteisessä on myös mainio tapetti, se saakin pysyä vielä, vaikka onkin hieman repeillyt sieltä täältä.

Kukkamekossa syyskuussa

Sininen on alkanut viehättää

Tämäkin mekko löysi kotiin.

"Mies tuli vuonolta, näyttäen huonolta virolaisvillapaitoineen?"

Olen yllättynyt siitä miten olen alkanut pitää värikkäämmistä vaatteista. Tämä vironvillalanka houkutteli neulomaan, mutta kokeiluja tein ainakin viisi. Kokeilin neuloa lankaa raidoittamatta, mutta sävy muuttui mielestäni liian äkkiä. Raidoittamista kokeilin ruskean, punaisen ja valkean langan kanssa. Paras lopputulos syntyi kuitenkin kun lankaa raidoittaa itsensä kanssa. Sävy on vain niin mahtava, että näin se pääsee parhaiten esiin. 

Villatakki on vielä ilman nappeja. Valinnan varaa on, mutta kävisinkö vielä nappikaupassakin haaveilemassa? Taidan laittaa kuitenkin vain yhden napin tuohon eteen. Viimeiset tikuttelut on tehty kuumehouruisena ja välillä kokeileminen oli tuskaa kun takki on aika lämmin. Nuo valkeat napit raikastavat takkia aika mukavasti...

Malli: Etude in Stripes omin muokkauksin.

Lanka: Vironvilla 300 g

Puikot: 3,5 mm

Vähemmän sinistä, enemmän vihreää

Viime viikkoina on tullut käytyä läpi laatikoittan tavaraa ja selattua kaappeja. Kirpputoripöytä on siis varattuna. Laatikoista löytyi myös villapaita, joka ei miellyttäny malliltaan eikä varsinkaa sävyltään. Lanka taas vaikutti sopivalta erääseen suunnittelemaani neuletyöhön, jonka kimppuun käyn seuraavaksi. Siispä villatakki vain purkuun ja värjäykseen!

Värjäysväriksi valikoitui Dylon värit, joita ahkeran etsinnän jälkeen jopa löysin. En voinut ajatellakaan värejä, jotka pitäisi kuumentaa oman pikkuruisen keittiöni takia. Aikamoisessa väripöllyssä olisin ollut jos olisin tuossa ruvennut värjäämään, kun ei ole edes liesituuletinta. Saati sitten tarpeeksi isoa kattilaa. No nuo Dylonit olivat siinä mielessä helppoja, että lankoja vain lillutellaan viileässä vedessä. Värjäyskertoja tarvittiin kuitenkin kaksi, vaikka käytinkin molemmilla kerroilla kaksi pussia väriainetta.

Samalla tuli sitten kokeiltua myös jälkivärjäyksessä muutamia muitakin lankoja. Tylsä beige lanka sai hennon vihreän sävyn ja nyt se houkuttelee jo vähän enemmän. Värjäyksestä innostuneena iskin pesukoneeseen vielä punaisen värin ja muutaman vaatekappaleen.

Tämä ei ole ruokablogi...

On vain pakko kertoa tästä herkusta ja tallentaa samalla ohje myöhempää käyttöä varten.

Ohje löytyi Kotiliesi lehdestä. 

Millähän ilveellä omista herkuista saisi noin herkullisia kuvia kuin lehdissä?

Minun vadelmistani ei ainakaan lähde niin punaista väriä kuin lehden kuvissa. 

Olisikohan Photoshop ollut taas asialla.

No tässä minun herkussani on kuitenkin hyvin violettisävy.

Herkullista oli, kermavaahdon kanssa tai ilman.

VADELMACURDPIIRAS

Pohja:

Sekoita 4 dl jauhoja, 1/2 dl sokeria ja 3 rkl kookoshiutaleita. 

Nypi joukkoon 150 g voita. Lisää nopeasti 2 rkl kylmää vettä.

Laita taikina jääkaappiin viilenemään.

Vadelmacurd:

Laita 5 dl vadelmia, 1 dl sokeria ja kolme kananmunaa vesihaudekattilaan

lähes kiehuvan veden päälle

ja sekoita voimakkaasti 10 minuutin ajan.

Sekoita joukkoon 50 grammaa voita ja 4 rkl kermaa.

Laita seos tunniksi jääkaappiin.

Kauli taikina halkaisijaltaan 24 senttimetrin vuoan pohjalle ja reunoille. 

Levitä päälle vadelmacurd.

Paista 175-asteisessa uunissa alatasolla noin 30 minuuttia.

Maailman makein!

Käykääs vilkaisemassa Mailandiaa ja karkinviljelijä Karkki-Martti Makeista!

Kuva Mailandia.

HULLUNA LASIIN, sen sävyihin, sen muotoihin

Hupsista! Siitähän lähti väri!