Arkkitehtuurista, asumisesta

Viime aikoina olen alkanut katsella erilaisia rakennuksia sillä silmällä. Koulussa tutustuttiin paikalliseen arkkitehtuuriin, joten jokin nappula tais päässä jumahtaa pohjaan, kun vaan kattelen erilaisia rakennusten yksityiskohtia.
Kotikaupunkikin alkaa näyttää aivan erilaiselta, kun katsoo maisemaa eri tavoin. Kun ennen katsoi vain graffitit (Elvis oli kala) ja mainokset, tulee nykyään katsottua myös itse arkkitehtuuria.
On vaikea ymmärtää sitä miksi joskus on haluttu näyttää "todellisuus" ja jättää piilottamatta harmaat rakennuselementit. Onko siitä "todellisuudesta" nyt sitten kenellekään iloa jos se on vain kauheaa harmaata betonia ja likaisia ikkunoita ja harmaita peltejä. Brutalismiapa hyvinkin.

Kun on nyt tullut puolitoista vuotta kokeiltua kerrostalo asumista ei se vaikuta yhtään sen kivemmalta kuin aiemminkaan. Kyllä taitaa puutalo voittaa sekä kauneudellaan ja mukavuudellaan. Mutta sellaisessa asuminen kun harvoin on mahdollista.
Nykyään rakentavat kyllä asuntomessualueillekin hirsitaloja ja puutaloja, suomalaisten "idyllejä". Itseäni kammottaa ajatus kuitenkin sellaisessa asumisesta, kun naapuri tuijottaa omalle pihalle ikkunasta. Jos olisi pakko asua sellaisessa, kasvattaisin valtavat pusikot talon ympärille, etteivät naapurit pääse tirkistelemään. Mutta tuskinpa se on kuitenkaan sallittua, kun kaikki on nykyään kiellettyä. Taloissakin värikoodit.

Ilmeisesti siis paras asumismuoto olisi siis, ainakin minulle, asua jossain korvessa, jossa ei kukaan pääse kurkkimaan. Mutta tulisiko sitten yksinäistä?

Kuopiolaista puutaloidylliä keskustassa:

Tein hevosen - päättömän sellaisen.

Ihanaa nuoskaa. Rakastan lumitöitä. Varsinkin kun iskä linkoaa turhat pois traktorilla. Minulle jää siis vain tehtäväksi rakentaa siitä jotakin ihanaa.Tein siis tuossa yks päivä hevosen. En saanut päätä kestämään paikallaan, se tippui aina pois. Yhdessä vaiheessa se näytti ihan karhulta. Miun jääkarhu. Mut sit sekin pää tippi. Siis lopulta päätön hevonen. Serkut ja veli katkas kaulankin.

Tein myös lumilyhdyn. Mut se lähti lingon mukana.

Että silleen. Vain Gunnarit auttaa.

Joululahjoja tietysti

Vihdoinkin lomalla. Tätä olikin jo kovasti odotettu. Pääsin kotiin perjantaina ja kuulin mukavan uutisen. Aattona onkin serkut tulossa kylään. Kiva nähä niitä joskus talvellakin, kun yleensä vierailevat Suomessa vain kesällä pari viikkoo. Saavatpahan tutustuu myös suomalaiseen jouluun.

Viime viikonloppuna olin kans kotona. Lintujen läskittarjottimella vieraili myös kutsumaton vieras. Oli jotenkin niin harmaata ettei oikein hyvittanut hirveesti kuvailla. Nyt on taas lunta maassa kun on satanut parina päivänä. Toivottavasti ei sula pois ennen jouluu.

Oon tän kuun värkänny vaan sukkia lahjaks. Jos oisin tienny serkkujen tulosta aikasemmin, oisin voinu neuloo niillekin jotain. Nyt en kyllä enää ehdi. On vielä nimittäin yhet sukat kesken. Pitäs tehä veljelle vielä jotain mopon kuvia kuulemma sukkiin. Kokeilin kirjoneuletta, mutta meinas hermo mennä, niin purin sen pois ja vaikka kirjon sitten päälle.

Käytin kaikkia jämä lankoja ja kaivelin mummin varastoja. Toivottavasti noi vanhat langat kestää. En oo aikasemmin niitä kauheesti käyttäny. Osa on kyllä ihan kivan värisiä. Ihme raitavillitys menossa. Itelle haluisin kyllä tehä jotkut vihertävät kirjoneulelapaset ja uudet sisävillasukat, kun entiset on jo puhki kulunu, vaikka huovutin niihin vasta pohjallisetkin.

Innostuin eilen ja toissa päivänä taas nypläämään. Ois tarkotus tehä yhen vanhan paidan hihansuihin pitsit. Pitsiä vaan rupes tulemaan hirvellä vauhdilla, että taitaa siitä riittää vielä johonkin muuhunkin. Valitsin sellasen aika kapeen mallin, niin sitä on nopee tehä. Seuraavaks haluisin kyllä jotain vähän leveempää, vaikka välipitsii.
Katotaan mitä tässä nyt sitten kerkee, kun on ne serkutkin tulossa. Huomenna pitäs lähtee jouluostoksille. Tiistaina paistellaan äidin ja isän tädin kanssa piirakoita pitkästä aikaa, on sitten jouluks tuoreita. Äsken tein pipareita, jo toista kertaa (!) kun edelliset on jo melkein syöty.

Rauhallista joulua!

Yleistä jaarittelua

Hohhoijaa. Pitkästä aikaa mukavan rauhallinen perjantai. Tosin päivällä meinas palaa pinna kun kävelin turhan takia kirjastolle asti. Oli mennykin sitten kiinni jo neljän aikaan.

Pitäs tehä jotain muutoksia vähän tohon blogin yläpalkkiin. En oikeen tajuu miks sen oon siihen ees laittanu. Ei paljoo kerro tästä sisältö puolesta. Pitäs vaan keksii jotain parempaa.

Otin muutamia kuvia. Kämpässä on vaan aina niin pimeetä, et tuntuu et kaikki kuvat on aina jotenkin kauheen värisiä. Tosta sain nyt suht kohtuullisen. Siis vähän kalalankapitsiä. Alotin jo uudenkin ja aattelin tehä vähän pitemmältikin sitä. Muut kokeilut on vaan noita tosi lyhyitä.

Tuntuu et pari viime kuukautta on vaan puhuttu koulussa vaan muotoilusta ja sen tulevaisuudesta. Lainasin kirjastosta Susan Vihman kirjan Ornamentti ja Kuutio. Alotin vähän lukemista. Vaikuttaa sellaselta minkä vois oikeestikin lukee. Useimmat tommoset kun on jotenkin kuivakoita. Kirjassa on sitten muotoilun historiasta.

Viikonloppuna pitäs jaksaa vähän lukee myös enkun sanoja. Jos nyt sitten pääsis sen enkun kokeen suht hyvin läpi. Pari viimestä viikkoo on ollu niin levottomia... Koko luokka on välillä ihan hervoton, eikä esitelmistä meinaa tulla mitään. Kertoo ehkä vähän myös siitä miten noi asiat jaksaa kiinnostaa. Mut tässä vaiheessa tää ei kyllä tunnu opiskelulta, vaan enemmänkin suoritamiselta, kun kaikki pitäs vaan kiireesti saaha aina valmiiks. Voi tulla jakson lopussa melkonen palautevyöry. Aina tuntuu olevan liikaa tekemistä. Poissaolotkin senkun vaan lisääntyy. Tuntuu luokka aina niin tyhjältä. Maanantainakin yhellä tunnilla oli alle kymmennen ihmistä kahestakymmenestä.

Kiinostas lähtee kattomaan se uus leffa: Putoavia enkeleitä. Vaikutti ihan kivalta. Tykkään jostain syystä aina noista kotimaisista enemmän kun ulkomaalaisista. Tosin Once oli ihana, kun kävin kattomassa sen viimeks. Harmi vaan et unohin käyvä kattomassa sen Erottamattomat, tais olla vaan yhen kerran täällä.

Kuvakudoksia, nypläystä ja muuta mummoilua...

En ole ihan vielä saanut hermoromahdusta. Jollain kumman konstilla sitä on tänne asti päästy. Viimesin kirjotus näkyy olevan sitten viime kuun alusta, johonkin se aika tuppaa kulumaan.
Ainakin on tullu neulottuu vähäsen. Alotin viime maanantaina sukkia. Oli tarkotus tehä veljelle, mut en sit älynnykkään tehä tarpeeks isoja, niin ne nyt onkin sitten äitin joululahja. Kunhan saan sen toisenkin valmiiks. Koulussa tulee neulottuu kauheesti. Ei oikein muuten kerkeiskään. Etin kaikkia jämälankoja, niin tulee ainakin värikkäitä, ja mikskäs niitten nyt tylsiä tarviis ollakaan.

Nypläyskin on vähän edistynyt. Huomenna ois viimenen kerta sitä. Pitää kai alottaa jotain uutta mallia, jos vaikka alottas mantelien harjottelun. Toi musta tuli siis jo viime kerralla valmiiks, mut en oo vaan saanu otettuu siitä kuvaa. Tein ihan kalalangasta, oli aika helppo materiaali tohon. Tuo pellavalanka juttu olikin sitten ensimmäinen isompi kokeilu. Virheitä on siellä täällä, mut ihan hieno se on vaikka ite sanonki.

Äiti on kerinny sitten levitellä tietoja miun tekemisistä pitkin kyliä. Olin toissa viikonloppuna hirvipeijaisissa, niin puoltutut tuli harmittelemaan kun eivät olleet muistaneet tuoda miule kahvipusseja töitä varten! Olivat kuulemma oikein ruvenneet niitä säästämään. Ihan kiva sinäänsä, mut kun en oo oikeesti kovinkaan innostunut tekemään niistä mitään. Oottelen vaan et millon niitä alkaa kotiin ilmestyä. Kai sitten on pakko niistä jotain sitten tehä. Aikasemmin oon kokeillu tehä yhen kori, mut ei se nyt niin kivaa ollu. En sitten kehannu ruveta sitä niille selittämään.

Muistin vihdoin hakea ton kuvakudoksen arvioinnista. Onhan se vähän vänkyrä, mut ensimmäinen kai saa ollakin? Taisin saada numeron jo elokuussa, mut ei oo tullu mieleen. Innostuin tosissaan tosta tekniikasta, mut se vaan vaatis aika paljon aikaa. Aiheen tuohon otin omasta valokuvasta. Työn edetessä muokkasin sitä vähän mieleni mukaan.

Hermo menee!?!

Hermo menee. Edessä ois noin viidentoista esitelmän väkräystä ja paljon muuta mukavaa. Vielä pitäs lukee kirjojakin jossain välissä. Tai ees löytää niitä jostain.
Luulin jo eilen että oltiin saatu jo kaikki tehtävät, mutta tänään vielä ilmeni pari lisää. Ei siis vissiin auta muu kun vaan ruveta ahertamaan. Vaikeinta on ehkä se, etten ainakaan yhen esitelmän kohdalla tiedä mitä pitäs ees esitellä.

Ens alkuun ois esitelmä naivismista. Se nyt tuntuu melko helpolta ja oon ettiny jo aika paljon tietookin. Enää vaan jotain kuvia skannaukseen ja powerpointti pystyyn.
Pitäs tehä samalle opettajalle myös esitelmä jostain muotoilijasta. Etin eilen netistä. Ja löysinkin useemman mahollisen. Ongelmana on tietysti aina vaan se, ettei tietoo oo tarpeeks. Teeppäs nyt sitten jonkun cv:n perusteella esitelmä. Tai jos oikein haluis panostaa, niin sitten vaan soittelemaan sille muotoilijalle ja kyselemään.! Niin varmaan...

Joo, alotinkin sitten vähän helpommin. Pistin kirjaston hakukoneeseen sanan muotoilija ja valitsin ensimmäisen silmiin sattuneen. Onpahan nyt sitten ainakin tietoo, kun Marja Sunasta on oikein kirjakin olemassa. On vissin joku vaate ja koru muotoilija, ainakin. Siis ei kun lukemaan, sitäkin.

En kyllä oikein ymmärrä millä energialla tästä jaksosta selviää. Pitää kai käydä kotona lepuuttamassa aivoja.

Ens viikon perjantaina ois tarkotus lähtee parin kaverin kaa käymään Tampereella, käsityömessuilla. Josko siellä vähän virkistys kans. Onneks sattu koulussa semmonen kauhee päivä, ettei yhtään harmita, että ei olla paikalla.

Hartioita jumittaa. Neuloin vaan aamupäivän tunneilla...

Nyplättyä

Vihdoin pääsin tekemään jotain jo pitsin näköistä! Päätin jättää yhden harjoituksen tekemättä ja rupesin jo oikeasti nypläämään. Valitsin kuitenkin melko yksinkertaisen mallin. Ei siis vielä mitään spindeleitä tai manteleita. Muutamaa erilaista plättiä vain. Kun rupesin kurssilla tekemään, niin muutkin innostu samasta mallista. Tehään siis vissiin melkein kaikki samaa mallia nyt aluks. Tässä siis kirjan kuva pitsistä.

Mallissa on kaksikymmentä nypylää, joten ei mitenkään kovin pieni. Onneksi ei tarvinnnut alkaa kiertää lankaa nypylöille, kun olen saanut nypylät valmiiiksi puolattuina. Aloittaminen oli siis melko helppoa. Ensi alkuun sujui hyvin, mutta kun olin tehnyt ensimmäisen plätin ja oli aika aloittaa taas toisen reunan tekeminen, ei ohjeesta ollutkaan enää mitään apua. Oli siis pääteltävä itse mitä seuraavaksi pitää tehdä. Kyllähän se ihme ja kumma alkoi onnistumaan. Aina välillä tulee kuitenkin ihmeellisiä tilanteita. Sitten pitää taas purkaa... Nytkin on outo tilanne kun yksi nypylä pari on jossain aivan muualla kun pitäisi. Täytyy siis ehkä pitää vähän taukoa.

Napitusta

Vihdoin on kaikki paikallaan. Napeiksi valitsin kaksia erilaisia metallinappeja. Toiset ois kyllä ollu kivemmat yksinään, mutta kun ei ollu tarpeeks.

Valmiit verhot

Sain vihdoin ripustettua uudet tekemäni verhot ikkunaan. Kuva näyttää vähän hassulta, ihan kun olisi tärähtänyt, mutta se johtuu vain kuviosta. Koulussa piti tehdä kolmiulotteinen painokangas. Siis kuvion piti väin näyttää kolmiuloteiselta. Alotin sitten ihan helposta ja rupesin suunnittelemaan pallokuosia. Idea lähti oikeastaan yhden vanhan painokuosin pohjalta.

Onnistui aika hyvin. Ainakin kun nyt katsoo niin ei näy oikeastaan mitään röhniä, vaikka niitä siellä taitaa kuitenkin olla melko paljon. Onneksi vain pieniä semmoisia.

Ostin kankaat kirpparilta 1,5 eurolla. Olivat jotain valmisverhoja. Tavallaan aika hirveen värisiä, mutta kun kuvio on aika iso, niin ei paljon haittaa. Harmi vaan että kangas on noin kymmenen senttii liian lyhyt. Verhon alta siis näkyy kaikki roina ikkunalaudalla.

No ompahan nyt taas vaihteeks jotain vähän erilaista ikkunassa.

Ihana sadepäivä!

Aamulla tuntu ihanalta kun sade ropis kattoon ja tuuli vinku nurkissa. Siis aina se ei oo kivaa, mut nyt sain hyvän tekosyyn vaan istuu sisällä näpertämässä. Aamusta sain ommeltuu napit ja muut uuteen villatakkiin, joten sekin on nyt sitten käyttökunnossa. Pitää laittaa se heti huomenna päälle.

Huomasin lehdessä Kuopijon lapasten ohjeen ja rupesin neulomaan. Sininen väri ei vaan oikein inspannu, joten vaihdoinkin langat erilaisiin punasiin. Vähän taas jotain kaupasta ja jotain ite värjättyä.

Ahistaa jo tälleen sunnuntaina seuraava kouluviikko. Kaikkee lukuaineita ja muuta. Jos kehtais vaikka jatkaa lapasia jollain tunnilla. Taidehistoriakin vois olla tosii kivaa, mutta sekin on aina opettajasta kiinni, joten meillä se tulee tuskin olemaan edes siedettävää... Kaiken kukkuraks tehtäviä tuntuu olevan niin pirusti.

Keskiviikkona oli ekaa kertaa nypläyskurssi. Olin sitten nuorin koko joukosta ja ainut joka oli nyplännyt aikasemminkin. Alotettiin tietysti ihan alkeista, kokolyöntiä vaan. Sain kuitenkin kokeilla jotain semmosta tietokoneen piuhaa, joten oli ees jotain uutta. Sen nyplääminen oli kyllä melko tuskasta. Mutta tulipahan kokeiltua. Pitäs tehä se loppuun alkuviikosta, että ois sitten ens kerralla valmista.
Juttelin opettajan kanssa vähän että jos alottasin jotain vähän vaikeempaa, etten nyt ihan turhaudu. Pitäs vaan valita malli yhestä kirjasta. En siis osaa vielä kovinkaan paljoa. Kaikki kokeilut on aina päättyny siihen kun en vaan osaa jotain kohtaa, enkä ymmärrä ohjetta.

Kurssilla ois kyllä tarkotus nyplätä jollain erilaisilla materiaaleilla, ei niinkään perinteisiä juttuja. Miusta vaan kuulostaa siinä mielessä hassulta, että aluks tehään hankalilla materiaaleilla vaikka ei osata sitä perusjuttuukaan. Mie ainakin haluisin mielummin osata tekniikan hyvin ja lähtee sen jälkeen vasta soveltamaan. Aikaakin on vaan melko vähän, enää kuus kertaa jälellä. Sekin on vielä että miten sitä jaksaa puol kuudelta illalla keskittyy johonkin nypläykseen ja se kestää vielä varttii vaille yheksään. No katotaan nyt.

Toivottavasti saisin ens viikolla laitettuu kuvia lapasista ja nypläyksistä...

Räjähtelyä keittiössä!

Vihdoinkin se alkaa olla loppusuoralla! Ensimmäinen villatakki on nyt neulottu. Pitäisi vielä höyryttää ja päätellä lankoja. Napit pitäisi myös löytää.
Aloitin työ pari kuukautta sitten. Ruskeaa floricaa löytyi äidin varastoista, muut langat olen värjännyt kasviväreillä. Suurin osa värjätyistä on myös floricaa, mutta jokunen lanka on myös jotakin satunnaista jämälankaa.

Höyryrauta oli taas väärässä kaupungissa, joten yritin "höyryttää" silitysraudalla ja sumupullolla. Onnistui ihan hyvin, kunnes pidin pienen tauon. Kun laitoin seuraavan kerran raudan töpselin seinään, alkoi savu nousta. Kamala räsähdys ja kipinöitä sinne tänne. ...ei sentään syttynyt paita tuleen... Joo rauta on ilmeisesti sitten entinen. Kärähti nimittäin johdon juuresta. Jatkojohtokin sai osansa.


Olin vielä eilen ihan epätoivoinen neulomisen suhteen. Tein viimeisiä raitoja ja kaikki kavennuskohdat näyttivät hirveiltä. Olkapäille muodostui oudot pussit. Aloitin kaventamisen ilmeisesti vähän liian myöhään. Olisin purkanut koko työn, mutta äiti sai onneksi uskoteltua, että lopputuloksesta tulisi hyvä. Näyttää siltä että kannatti uskoa. Saattaahan se näyttää sitten aivan erilaiselta kun se on valmis.
Höyryttäessä tapahtui kyllä jotain muutakin outoa, nimitäin paita piteni yllättäen, enkä tajua miksi, mutta nyt takki onkin sitten ainakin yli kymmenen senttiä pitempi kuin oli tarkoitus!

Huomenna alkaa taas koulu. Loma tuntuu jälkikäteen aina tosi lyhyeltä. Mitään en taaskaan saanut aikaiseksi. Kouluun meno ei kyllä kovinkaan paljon houkuta kun edessä on koko jakso vain teoriaa; muotoilun ja taiteen historiaa, englantia, markkinointia.... Olisi edes jotain kevyempää joukossa, mutta ei tietenkään. Tuntejakin on melko paljon.

Keskiviikkona alkaa nypläyskurssi. Kestää vähän yli kuukauden, tais olla kerraallaan kolme ja puol tuntii kerran viikossa. Kokeilin nyplätä ekan kerran kesällä, mutta eihän siitä mitään tullu. Jos nyt opettelis vähän sitäkin kun ei sitä enää kovinkaan moni osaa...

Kameran kanssa kävelyllä

Auringosta ei tänään ollut juuri tietoakaan. Siitä huolimatta sain muutaman melko hyvä otoksen.
Kävelyllä mukana olivat myös kissa ja koira. Meinasivat välillä kyllästyä kuvaamiseeni, olisi piänyt vissiin rapsutella enemmän...

Traktorin renkaat on viety

Selailin tuossa kesällä ottamiani valokuvia. Silmille hyppäsi tämä kuva. Traktori on veljeni vanha. Joku oli laittanut sen aitan ikkunalaudalle, näköjään jo aikoja sitten. Hämähäkki oli jo ehtinyt tehdä tehtävänsä.

Päähän pälkähti kummia ajatuksia lapsuudesta ja lopulta sen loppumisesta (??!) Mutta loppuuko lapsuus koskaan? Vaikka itse tunnen olevani vielä ihan pentu, on todellisuus vähän toinen. Vielä kun katsoo muita samanikäisiä, huomaa ettei itsekään ole kuitenkaan enää ihan lapsi.

Traktorin renkaat on viety
Enää ei pääse eteenpäin.
On kai muutettava kulkutapaa.
Kai kuski on ottanut jalat alleen.

Taidan käydä pyyhkimässä pölyt pois.

Sateinen loma

Vuoden viimeisiä kasvivärjäyksiä

Olen jo muutamana kesänä värjäilyt lankoja kasveilla. Värjäys on ollut oikeastaa vain kokeiluluontoista. Nuotiolla on vähän hankala mittailla lämpötiloja, tai punnita kaseja, joten kaikki on siis ollut melko sattumanvaraista. Kuvassa on parhaiten onnistuneita kokeiluja.

Eilen siis värjäsin marja-aronialla ensimmäistä kertaa. Tuloksena kaksi kerää vähän erisävyistä punaviolettia. Kuvassa siis keskimmäinen kerä ja sen vieressä vaaleanpunainen kerä. Tumma violetti oli yön yli liemessä ja on siksi tummempi. Vaaleamman kastelin vain nopeasti liemeen. Marjoja keittelin ehkä noin puoli tuntia. Tällä kertaa tein värjäystä kuitenkin sisätiloissa, kun marjoista ei lähde niin pahaa kapukkaa, kuin jostain kasveista. Alunaa en nyt kuitenkaan kehdannut käyttää, kun se höyrystessään on kuulemma myrkyllistä. Ulkona värjätessä höyryt pääsevät paremmin haihtumaan. Olisi joskus mukava käyttää myös muita puretusaineita, mutta kun tahtovat useimmat olla myrkyllisiä.

Kuvan sinisävyt on saatu aikaan mustikalla. Vielä ei ole kokemusta värin kestävyydestä.


Aikaisemmin värjätyistä langoista olen saanut aikaiseksi jo yhdet villasukat.


Viimeisen kuukauden olen väkertänyt kaarrokevillapaidan kimpussa. Ruskea lanka on froricaa, muta raidat teen itsevärjäämistäni langoista. Ei pitäisi ainakaan olla kelläkään samanlaista paitaa. Ohje on netistä, mutta olen muuttanut sitä melko paljon, koska ohjeessa ei lopulta ollut mitään järkeä.

Viimeistä vihreyttä

Korvisinnostusta

Viime aikoina olen jotenkin innostunut korvakoruista. Keksin tehdä vanhoista pennin rahoista korvikset.

Toiset korvikset ostin kirpparilta halvalla. Ne tais olla jotkut hm:n tai vastaavan tusina korut, alunperin melko hirveet ainakin omasta mielestä. Revin koruista kaikki muovikilluttimet pois, niin johan tuli paljon paremmat.

Kirjansidonnasta

Koulussa olin lyhyehköllä kirjansidonnan kurssilla. Olen sitonut muutaman kirjan aiemminkin, joten osa asioista oli kertausta. Viisi kirjaa sain kuitenkin aikaiseksi, ja näköjään ihan hyvän kurssinumeronkin...

Suurin osa osallistujista oli ihan aloittelijoita. Siksi kurssin ohjelma olikin melko laiha. Olisin toivonut että opettaja olisi kertonut enemmän kirjansidonnan tavoista. Laitoin asiasta kyllä palautteeseenkin. Ei kyllä tainnut ymmärtää, että tarkoitin siis vaan sitä että tapoja olisi voinut esitellä, eikä niitä olisi kaikkien tarvinnut toteuttaa. Taipeellinen kirja oli muka niin vaikea tehdä, ettei edes opettanut sitä. Tein taipeellisen kuitenkin, eikä siinä ollut oikeastaan kuin yksi vaihe enemmän kuin pyöristetyssä.
Alhaalla ensimmäinen taipeellinen kirjani. Onnistui ihmeen hyvin.


Ensimmäinen avoselkäinen kirja ei oikein ottanut onnistuakseen. Englannin kielisistä ohjeista ei oikein saanut selkoa, ja kuvatkin olivat vähän onnettomia. Ongelmana oli myös se, että en halunnut ommella kansia kiinni, vaan liimasin ne etulehtiin. Tällaiseen tapaa ei ollut ohjeita ollenkaan.
Kirjasta tuli melko veltto ja tuntuu että se voi hajota milloin vain. Sivuiksi laitoin vaaleaa paperia ja sanomalehden suikaleita. Yritin satuttaa sivuille sarjakuvia. Kannet ovat yhdestä valokuvakirjasta.

Tein myös yhden "valokuvakansion, " johon otin kangasta työtakistani. Lähti hiha takista, mutta tuskin tuota enää kaipaan. Sopii aika kivasti tuohon.

Verhoilua

Ensimmäinen isompi verhoilu työ on jo puolessa välissä. Sain keväällä kaverilta kaksi ehkä vähän viiskytluvun tyylistä tuolia. Etsin koko kesän niihin uusia päällyskankaita. Pienellä paikkakunnalla valikoimat olivat olemattoman, mutta eipä oikein meinannut Hesastakaan löytyä sopivia. Ikeassa oli tosi kivaa mustavalkosta, mutta oli just päässyt loppumaan. Täti asuu melko lähellä Ikeaa ja kävi kattomassa useesti, mut kangasta ei vaan ollu millonkaan. Kiitos kuitenkin. Mut on kyllä kummaa touhua Ikeassa kun suositut kankaat on aina loppu. Kuulemma tilaavat lisää kun kaikki sen tietyn sarjan kankaat on loppu. Soittelivat vielä toiseenkin Ikeaan, mut eipä ollu sielläkään.

No nyt kuitenkin löysin pari viikkoo sitten tällasen kankaan. Olin vähän epävarma onko violetti mun väri, mut kyllä se nyt näyttää ihan hyvälle. Tuoleihin kuuluu siis käsinojat, joita en oo vielä saanu valmiiks. Niihin tulee ihan vaan musta kangas.
Entiset kankaat oli osin repeytyneet ja kuluneet. Kaveri oli vuoden katellu tuoleja ja ostanu kankaankin, mut ei ollu vaan saanu aikaseks vaihtaa kangasta. Alunperin näytti siis tältä:

Moikka!

Olen jo jonkun aikaa ajatellut blogin perustamista. Nyt vihdoin sain sen aikaiseksi. Tarkoitus olisi esitellä kaikenlaisia tekeleitäni, kuten erilaisia käsitöitä. Olen myös innokas valokuvaaja, joten kaikenlaisia "taidekuvia" saattaa ilmestyä tännekin.