Rähjäinen Tapiovaara ja muuta romuromantiikkaa

Naapuripihassa on tämän hetkinen aarreaittani - roskalava. Alan olla varmaan jo tuttu näky sen laidoilla, kun onhan se pitänyt joka päivä käydä tarkistamassa. Siellä heiluessani tajusin, että harrastuksesta on tullut niin arkipäivää, etten enää muista varoa äkäisiä kanssa ihmisiä, jotka eivät välttämättä ole yhtä innokkaita dyykkareita. Sitä vähemman kuitenkin välitän muiden mielipiteistä.

Muutenkin uuden tavaran ostaminen on vähentynyt huomattavasti. Mietin tässä eräänä päivänä vaatekaapilla, että milloinkahan olen ostanut aivan uuden paidan. En muistanut. Muutenkin rekkiä vilkuillessa silmiini sattui vain kirppislöytöjä. Pohdinnoissani pääsin siihen lopputulokseen, että oikeastaan vain elektroniikka on sellaista, jonka haluan ostaa uutena. Tai no, kirpparilta ei lähde matkaan alusvaatteita ja ruoka löytää pöytään kaupasta. Mutta suurimmaksi osaksi kaikki on kierrätettyä.

Viimeisin hankintani on sohva, josta olen niiiin ylpeä. Bongasin sen nettikirpparilta ja onnistuin olemaan ensimmäinen siitä kiinnostunut ja sain kuin sainkin sen!

 Mutta niistä roskalava löydöistä. Nappasin mukaani kolme matkalaukkua! Yhtä jo ehdin käyttääkin, mutta pääasiassa ne ovat lankojen säilytystä varten. Laukkukasassa komeilee myös kallisarvoinen vaneriaskini. Toinen löytö samaiselta reissulta oli rähjäinen Ilmari Tapiovaaran suunnittelema tuoli. Sitä en vain voinut jättää sateeseen kastumaan, vaikka sen maalipinta onkin todella kulunut. Tukeva se kuitenkin vielä on.

 Helatorstaina sattui vastaan hissiremontin jäljiltä lava, josta bongasin hissikyltin. Eipä vessaani enempää ihmisiä mahtuisikaan...